sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Yleistä pähkäilyä ~ 18


Tällä blogilla on ennakkoon määritelty elinkaarinsa, jonka on tarkoitus päättyä kotiutuessani reissultani paikan päällä, Euroviisuissa 2015. Itävalta voitti tunti sitten Euroviisut 2014 ja tiettäväksi alustavasti on suunniteltu, että ensi vuoden tapahtuma järjestettäisiin helatorstai-viikolla. Ajankohdan ja kisakaupungin vahvistamista odotellen...   


Elän hetkeä, jonka toivoisin olevan toisenlainen. Toisaalta, hetkeä, jonka jollain tasolla tiesin olevan tulossakin. Ihan alkaen tuosta ylläolevasta hetkestä, jolloin Itävallan voitettua kirjauduin tänne Bloggeriin ja naputtellin tämän blogin ensimmäisen postaukseni.

Tässä kun tänään muistelen tämän blogini elinaikaa, päällimmäisenä sitä toteaa, miten on vähissä olleet ilon hetket. Sen sijaan sitä onkin sitten piisannut, joko takaiskua tai siihen varautumista. Nyt, tänään, jolloin on päivälleen siitä, kun Itävalta voitti Euroviisut 2014. On päivälleen siitä, kun olin ensimmäistä kertaani läsnä Euroviisu-lähetyksessä, Helsingin semifinaalissa... ja sitä vaan on ja ajelehtii päiviään ja lähinnä odottaa seuraavaa takaiskua.

Olen tämän blogin elinajan elänyt ikäänkuin Sanna Nielsenin viisukuplassa, jossa ympärillään on jotain älyttömän makeeta ja silti on paraikaa oman elämänsä vanki. Tuossa kun menneen viikon aikana vastaanotin areenaliput, oli hetkellisesti se tunne, kun Sannan esityksessä ympärillään oleva häkki avautuu... Se, tunne, kun voi vaan on ja elää elämystään ilman mielipahaa yhtään mistään.

Sanna Nielsenin harjoitusesitys, "Undo" [YouTube]

Tänään on äitienpäivä. Huomenna Viennassa alkaa harjoitukset. Ensi viikolla Euroviisut on enää viikon päässä... vaan missä on elämätilanteeni ilo? Siellä missä oli odotettavissakin olevan, mielipahoittuneisuuteni tallomana. Olen hiljaa ja siedän. Siedän ja olen hiljaa, koska ei millään ole mitään merkitystä.

Seuraan kyllä tapahtumia Viennassa, mutta nimenomaan seuraan ja pidän silmällä. En elä hengessä mukana, siten kuin voisi olettaa siihen nähden, että olen paikan päälle itseni buukannut.

Julkisuudessa oli perjantain aikana tietoa, että lakko-osapuolet olisivat päivän aikana keskustelleet. Olisihan se jo julkisuudessa ollut, jos lakon toteutuminen olisi peruuntunut, joten tiistai tulee ja minun on vaan se läpi elettävä. Finnair informoi lakkotilanteesta tiistaina, 12.5. ja takuulla sellaisena ajankohtana, jolloin olen työssä, enkä pysy millään ottaa samantien yhteyttä asiakaspalveluun. Näinpäs ollen, lienee odotettavissa, että työstä päästyäni en pääse soittotungoksen läpi ja jos pääsenkin, eivät mistä syystä tahansa saa reititettyä siten, että olisin keskiviikkona Viennassa. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.