lauantai 23. toukokuuta 2015

23.5. #2.

Tänä iltana maailma saa 60. Eurovision Song Contest-voittajansa, minä viisureissuni huipennuksen. Tässä ei osaa kuin äimistellä ja jopa happea haukkoa, kun tajuaa, mitä paraikaa tapahtuu. Marraskuu 2012, jolloin oli päästettävä irti ajatuksesta reissata Malmön viisuihin, otti niin koville, etten todellakaan uskonut tätä päivää koittavan. Pettymys oli niin raju,että poistin viisuuntuneimmat Facebook-yhteydet ja kaikki viisumusiikki, jota siihen asti olin kuunnellut päätyi pitempiaikaiseen kuuntelupannaan. Poistatin vuosikymmeniä arkeni täydentäjänä olleen viisuimaailman elämästäni... ja tässä sitä vaan silti ollaan, Euroviisuissa 2015.

Elämä on opetuttanut ennenkin ja teki sen tässäkin yhteydessä, että joissain romahduksissa on tuleva tuhkistaan nousun hetki. Tämä päivä on niitä hetkiä elämässäni, jota en uskonut kohdalleni tulevan ja jota tapahtuessaan en meinaa todeksi uskoa.

Jollain lailla tämä päivä on oleva tähänastiseni sulkeutuma. Mikä maa tänään voittaakin, ei niin merkitystä ainakaan siltä osin, ettäkö olisin ensi vuonnakin paikan päälle menossa. En ole. Koen voimakkaana tunteen, jossa kokee ikään kuin saaneensa rauhan viisuiselle romahdukselleni. Tämä ilta, olla  (varsinkin äskeisen lentolakkoepisodin jälkeen) sittenkin paikan päällä viisuareenalla on elämys, joka muistoineen onnellistuttaa arkeani pitemmän aikaa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.