perjantai 22. toukokuuta 2015

22.5. #1.

Perjantaissa ollaan eli jokseenkin reissuni puolivälissä. Fiilis on jees, vaikka itse asiassa vielä tälläkin hetkellä pulpahtelee ajatus tai tunne, että ihankos aikuisten oikeesti tämä totta onkaan. Malmön pettymys otti aikanaan niin koville, ettei millään meinaa tätä kaikkea sen jälkeistä todeksi uskoa... Varsinkin areenalla ollessa iskee voimakas epätdellisuuden tunne, koska kertaalleen ihan tosissani sen niin olevan, etten enää viiuareenalla eläissäni olisi. Nautin ihan vaansen kaiken katselemisesta,siellä paikan päällä ollen.

Tästä syystä ei ole isompaa reaktioa eiliseen kakkossemin tulokseen.

On joitain maita, joita laululoilaan mukana, mutta loppupelessä, eipä sillä niin merkitystä kuka Euroviisut vottaa. Tämä kokemus itsessään syrjäyttää kaiken muun. Tokikin, olisin halunnut Islannin finaaliin, mutta näillä nyt mennään.

Parin päivän liki tauoton käveleskely näkyy rakkoina, joten ävely alkaa olla kohtalaista linkuttelua. Tämän osasin ennakoidakin ja siksi mukânni on kolmet kengät. Kultaiset areenakäyttöön, nahkaiset lentokenttä/menopaluu-matkusteluun ja yhdet normikengät turisteiluun. Paremmassa kunnossa kintuni on kuĩn mitä Oslossa oli, joten eipä valittamista.

Tämä reissu on muutenkin niin eritasoinen kuin mitä Oslo oli, ihan jo sillä,että olen ulkomaailmaan yhteydessä periaatteessa milloin haluan. Ihan nolottaa, miten ennenreissua mietiskelin internetkahviloiden sijaintia, enkä tajunnut, että maailma on toisenlainen kuin mitä oli vuonna 2010. Tai sitten olin ja olen jälkeenjäänyt kehityksestä. Oslossa olin ulkomaailmaan yhteydessä aseman nettikahvilan tietokoneella, kotiin lähettelin normitekstareita. Kännykässäni ei ollut nettiä tai muutkaan extraa. Täällä Viennassa bloggailen tabletilla. Kännykkääni olen hankkinut paikallisen sim-kortin. Ihan siis eri meininki kuin vuonna 2010 viisureissaillessani.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.